Hei ystävät!
Nimeä Niina's jewellery kantanut blogini on jäänyt historiaan ja tilalle on ilmestynyt Hellun ja Ninnin käsitöiden oma blogi. Facebook-sivumme on jatkossakin ensisijainen toimintapaikkamme, mutta pyrin kirjoittelemaan tänne kenties hieman enemmän kuulumisiamme. Päivitysvauhti tuskin huimaa päätä, mutta kokeillaan. :)
Pilvinen päivä on tänään mennyt koruja pakatessa ja korviksia värkkäillessä. Tein sydänkorviksia useamman parin ajatuksena jättää osan syrjään joulumyyntiin. Posti toi uudet pihdit, joten rinkuloiden vääntely onnistuu taas helposti. Meinasi vähän hermot mennä kun vanhat luottopihtini hajosivat enkä saanut niitä korjattua. Toivotaan, että nämä uudet ovat yhtä hyvät!
Hyvää lokakuuta ja kuulemisiin!
7.10.2014
24.11.2012
Nyt se sekos!
Tämä koruntekijä on vissiin seonnut: olen viime aikoina maalannut ja koristellut pahvirasioita mm. kirpputoreilta ostetuilla leluilla sekä erilaisilla akryylikoristeilla, puhdistanut ja tuunannut käytettyjä lamppuja koristeiksi, maalannut puukuvioita ja tehnyt niistä magneetteja sekä antanut lasipurkeille uuden ilmeen muun muassa deko-tahnalla sekä metallikoristeilla. Olen myös kiertänyt kirpputoreja niin Oulussa kuin Kokkolassa sekä rampannut Sinooperissa ostamassa lisää tarvikkeita. Minua ovat insporoineet maalit, pensselit, liimat, glitterit, muoviponit ja lelut, lasipurkit, lamppujen muodot ja vaikka mikä muu. Olen ostanut Clas Ohlsonilta poran, jolla olen innoissani tehnyt reikiä muun muassa leluihin ja koristelemiini lamppuihin. Liimapyssykin on ilmestynyt ja ollut käytössä. Korut ovat jääneet taka-alalle ja työpöytä on muistuttanut korupöydän sijaan jonkinlaista työpajaa välineineen ja porauksesta ilmestyneeseen puruun. Korujen tekemistä varten on pitänyt ensin siivota kaaos ja aiemmin ainakin jossain määrin siisti pöytäni on ollut täynnä tavaraa. On ollut ihan mahtavaa!
Kokkolassa ollessani listaan tulivat vielä kutominen ja virkkaus. Kudoin äitini seurassa muutaman pehmopöllön ja äiti opetti minua virkkaamaan. Lattia oli langanpätkissä ja sormet krampissa, mutta hauskaa oli!
Laitan tähän nyt muutamia kuvia viimeaikaisista töistäni. Suuresta osasta ei valitettavasti ole kuvia kun en niitä tajunnut Kokkolassa työskennellessäni ottaa. Työt odottavat siellä valmiina messuille pääsyä. Tässä nyt kuitenkin pieni katsaus siihen mitä on tullut tehtyä.
Kokkolassa ollessani listaan tulivat vielä kutominen ja virkkaus. Kudoin äitini seurassa muutaman pehmopöllön ja äiti opetti minua virkkaamaan. Lattia oli langanpätkissä ja sormet krampissa, mutta hauskaa oli!
Laitan tähän nyt muutamia kuvia viimeaikaisista töistäni. Suuresta osasta ei valitettavasti ole kuvia kun en niitä tajunnut Kokkolassa työskennellessäni ottaa. Työt odottavat siellä valmiina messuille pääsyä. Tässä nyt kuitenkin pieni katsaus siihen mitä on tullut tehtyä.
 |
| Käytetyistä lampuista tekemiäni koristeita on roikkunut ympäri kämppää. |
 |
| Minun kutoma ja äitini koristelema pöllö |
 |
| "Unien yksisarvinen" Maalattu ja koristeltu pahvirasia |
 |
| "Talvikettu ja tähdet" Maalattu ja koristeltu pahvirasia |
 |
| Tekemäni pöllökoru. Helmet ovat puuta ja ketju antiikinhopeoitua korumetallia. |
 |
| Puisista sydänkuvioista tehtyä joulumagneetteja. Kaikki materiaalit maaleja lukuunottamatta ovat peräisin Käsityökirppikseltä. Nuo karhut ovat aivan ihania! |
15.10.2012
Avainnauhoista
Olen viime aikoina saanut muutamia tilauksia avainnauhoihin. Asiakkaat
ovat kysyneet voisinko tehdä avainnauhan heidän toiveidensa mukaan.
Miksipä en tekisi, on aina mukava saada tilauksia ja tykkään uusien
ideoiden kehittelystä. Olen aiemmin tuossa kesällä tehnyt avainnauhoja
pujottaen lasihelmiä vaijeriin ja sitten kiinnittämällä vaijerin päät
rinkulalla johonkin riipukseen ja lukkoon, johon avain laitetaan. Niistä
tulee ihan hauskoja niin, mutta ne ovat kenties sopivampia lapsille ja
nuorille kuin aikuisille.
Nämä tilauksesta tekemäni avainnauhat ovat vähän korumaisempia ja perustuvat ketjun käyttämiseen. Nauha tehdään katkomalla ketju sopiviksi pätkiksi ja laittamalla pätkien väleihin esimerkiksi lasihelmi korupiikin avulla. Nauhan alaosaan voi sitten kiinnittää ketjunpätkän erilliseksi osakseen, johon kiinnitetään lukko avainta varten tai vaihtoehtoisesti sen voi jättää pois, jolloin nauha on ikäänkuin yhtä ketjua. Lukon ja mahdolliset muut osat kuten koristeet voi kiinnittää sitten haluamaansa kohtaan.
Alla oleva viime viikolla tekemäni avainnauha on tätä jälkimmäistä ideaa käyttäen tehty. Ketju on seitsenmillistä antiikkihopeoitua papuketjua ja nauhassa on pöllöriipus, jossa on molemmissa päissä reikä kiinnitystä varten. Helmet ovat lasia ja lukko on antiikkimainen sydänlukko. Nauhan tilannut asiakkaani kertoi tykkäävänsä mustasta, kirkkaasta ja liilasta sekä pöllöistä, jonka pohjalta suunnittelin tämän.
Muutama päivä sitten tein tuon sydänkorun taas hieman eri tekniikalla. Pujotin vaijeriin helmihattuja, sinivihreitä akaatteja sekä mustia lasihelmiä. Jatkoin nauhaa antiikinhopeoidulla ketjulla. Riipus on helmiosuuteen kiinnitetty suuri sydän, jossa on rakkauteen liittyvä teksti.
Olen harkinnut korun muokkaamista avainnauhaksi lisäämällä siihen lukon avaimia varten. Sillä tavoin sitä voisi käyttää makunsa mukaan koruna tai avainnauhana käyttötarkoitusta halutessaan vaihdellen. Tämä viimeinen ihanuus on muuten vapaana, joten laita ihmeessä viestiä tulemaan mikäli haluat antaa sille uuden kodin!
 |
| Kesällä tehty hiiriavainnauha |
Nämä tilauksesta tekemäni avainnauhat ovat vähän korumaisempia ja perustuvat ketjun käyttämiseen. Nauha tehdään katkomalla ketju sopiviksi pätkiksi ja laittamalla pätkien väleihin esimerkiksi lasihelmi korupiikin avulla. Nauhan alaosaan voi sitten kiinnittää ketjunpätkän erilliseksi osakseen, johon kiinnitetään lukko avainta varten tai vaihtoehtoisesti sen voi jättää pois, jolloin nauha on ikäänkuin yhtä ketjua. Lukon ja mahdolliset muut osat kuten koristeet voi kiinnittää sitten haluamaansa kohtaan.
Alla oleva viime viikolla tekemäni avainnauha on tätä jälkimmäistä ideaa käyttäen tehty. Ketju on seitsenmillistä antiikkihopeoitua papuketjua ja nauhassa on pöllöriipus, jossa on molemmissa päissä reikä kiinnitystä varten. Helmet ovat lasia ja lukko on antiikkimainen sydänlukko. Nauhan tilannut asiakkaani kertoi tykkäävänsä mustasta, kirkkaasta ja liilasta sekä pöllöistä, jonka pohjalta suunnittelin tämän.
 |
| Tilaustyönä tehty avainnauha |
 |
| Sydänkoru akaateilla ja lasihelmillä |
Muutama päivä sitten tein tuon sydänkorun taas hieman eri tekniikalla. Pujotin vaijeriin helmihattuja, sinivihreitä akaatteja sekä mustia lasihelmiä. Jatkoin nauhaa antiikinhopeoidulla ketjulla. Riipus on helmiosuuteen kiinnitetty suuri sydän, jossa on rakkauteen liittyvä teksti.
Olen harkinnut korun muokkaamista avainnauhaksi lisäämällä siihen lukon avaimia varten. Sillä tavoin sitä voisi käyttää makunsa mukaan koruna tai avainnauhana käyttötarkoitusta halutessaan vaihdellen. Tämä viimeinen ihanuus on muuten vapaana, joten laita ihmeessä viestiä tulemaan mikäli haluat antaa sille uuden kodin!
6.10.2012
Kissamaisia juttuja
Päivät kuluvat kuin itsestään eikä blogiin synny uutta tekstiä. Tarvitsisin vissiin jonkun blogipoliisin, joka huolehtisi, että kirjoitan tänne edes kerran viikossa. Viimekertaisen pohdinnan jälkeen luulin kirjoittavani seuraavan kerran piankin, mutta toisin kävi. Pahoittelut siitä.
Tällä viikolla on tullut paketoitua postitusta varten asiakkaiden ostoksien lisäksi useita Yhdysvaltoihin lähteviä lahjoituksia. Lahjoitan usein korujani kissojen hyväksi järjestettäviin huutokauppoihin. Haluan auttaa, ja koska se ei ole taloudellisesti mahdollista, teen sen korujeni kautta. Viimeisen muutaman viikon aikana korujani on ollut kolmessa eri huutokaupassa, jossa ne ovat tuoneet kaivattuja dollareita niin eläinlääkärikuluihin kuin yhden kissoja paljon pelastaneen naisen kodin putkisto-ongelmiin. On aina ihanaa olla tekemisissä hyväsydämisten ja eläinrakkaiden ihmisten kanssa ja auttaa edes vähän. Tällä avulla on myös tapana tulla takaisin, niin sanotusti.
Nasun rakkain lelu nimittäin hajosi jokin aika sitten. Suru oli suuri niin hänellä kuin minulla ja puolisollani. Nasu-parka yritti leikkiä rikkinäisen lelun osilla, mutta eihän se ollut sama asia. Me taas kaipasimme leikkimisen seuraamista: sitä villiä menoa oli aina kiva katsoa. Uuden samanlaisen lelun hankkiminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Ostin sen kesällä Helsingistä. Se oli viimeinen kappale Kampin Mustissa & Mirrissä. Verkkokaupassa sitä ei ole lainkaan enkä löytänyt lelua tai vastaavaa esimerkiksi viime aikoina tutuksi tulleesta Ebaysta. Googlaamalla selvisi lelun valmistajan olevan saksalainen firma. Heidän sivujensa kautta sitä ei saanut, mutta vihdoin lelu löytyi Iso-Britannian Amazonista. Tein sinne tunnukset ja laitoin lelun ostoskoriin. Kun sitä sitten aloin maksamaan, ilmoitti Amazon ettei lelua voida lähettää osoitteeseeni. Yritin uudestaan ja sain saman tuloksen. Hermot kiristyen luin postitusrajoituksia, joissa eläinten tuotteet olivat sallittujen tuotteiden listalla. Otin yhteyttä asiakastukeen chatin kautta ja sain kuulla kyseessä olevan "special delivery restriction", jotka koskevat tiettyjä tuotteita.
Tästä lannistuneena olin jo varma, etten saa Nasulle uutta keikkuvaa lelua mitenkään. Toisin kuitenkin kävi! Tunnen erään Saksassa asuvan kissafanin, joka on minun tavoin osa Facebookin kissayhteisöä. Laitoin hänelle viestin ja hän etsi lelun Saksan Amazonista ja laittoi tilauksen saman tien menemään. Kun kysyin häneltä paljonko olen velkaa hänelle kuluineen, hän sanoi, että nyt oli sellainen mahtava tarjous, että kun ostaa lelun ja lähetyttää sen ystävälle Suomeen, se ei maksa mitään. Ihana! Tästä on aikaa muutama päivä ja nyt lelu on jo matkalla kohti Suomea. En malta odottaa, että saamme sen ja näen Nasun ilmeen kun avaan paketin!
Tällä viikolla on tullut paketoitua postitusta varten asiakkaiden ostoksien lisäksi useita Yhdysvaltoihin lähteviä lahjoituksia. Lahjoitan usein korujani kissojen hyväksi järjestettäviin huutokauppoihin. Haluan auttaa, ja koska se ei ole taloudellisesti mahdollista, teen sen korujeni kautta. Viimeisen muutaman viikon aikana korujani on ollut kolmessa eri huutokaupassa, jossa ne ovat tuoneet kaivattuja dollareita niin eläinlääkärikuluihin kuin yhden kissoja paljon pelastaneen naisen kodin putkisto-ongelmiin. On aina ihanaa olla tekemisissä hyväsydämisten ja eläinrakkaiden ihmisten kanssa ja auttaa edes vähän. Tällä avulla on myös tapana tulla takaisin, niin sanotusti.
 |
| Nasu ja rakas lelu uudenkarheassa muodossaan |
Nasun rakkain lelu nimittäin hajosi jokin aika sitten. Suru oli suuri niin hänellä kuin minulla ja puolisollani. Nasu-parka yritti leikkiä rikkinäisen lelun osilla, mutta eihän se ollut sama asia. Me taas kaipasimme leikkimisen seuraamista: sitä villiä menoa oli aina kiva katsoa. Uuden samanlaisen lelun hankkiminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Ostin sen kesällä Helsingistä. Se oli viimeinen kappale Kampin Mustissa & Mirrissä. Verkkokaupassa sitä ei ole lainkaan enkä löytänyt lelua tai vastaavaa esimerkiksi viime aikoina tutuksi tulleesta Ebaysta. Googlaamalla selvisi lelun valmistajan olevan saksalainen firma. Heidän sivujensa kautta sitä ei saanut, mutta vihdoin lelu löytyi Iso-Britannian Amazonista. Tein sinne tunnukset ja laitoin lelun ostoskoriin. Kun sitä sitten aloin maksamaan, ilmoitti Amazon ettei lelua voida lähettää osoitteeseeni. Yritin uudestaan ja sain saman tuloksen. Hermot kiristyen luin postitusrajoituksia, joissa eläinten tuotteet olivat sallittujen tuotteiden listalla. Otin yhteyttä asiakastukeen chatin kautta ja sain kuulla kyseessä olevan "special delivery restriction", jotka koskevat tiettyjä tuotteita.
Tästä lannistuneena olin jo varma, etten saa Nasulle uutta keikkuvaa lelua mitenkään. Toisin kuitenkin kävi! Tunnen erään Saksassa asuvan kissafanin, joka on minun tavoin osa Facebookin kissayhteisöä. Laitoin hänelle viestin ja hän etsi lelun Saksan Amazonista ja laittoi tilauksen saman tien menemään. Kun kysyin häneltä paljonko olen velkaa hänelle kuluineen, hän sanoi, että nyt oli sellainen mahtava tarjous, että kun ostaa lelun ja lähetyttää sen ystävälle Suomeen, se ei maksa mitään. Ihana! Tästä on aikaa muutama päivä ja nyt lelu on jo matkalla kohti Suomea. En malta odottaa, että saamme sen ja näen Nasun ilmeen kun avaan paketin!
25.9.2012
Thoughts about blogging
I have been wondering lately why blogging is so difficult for me. I have always liked to write from diary entries to academic articles to letters and newspaper texts. I have time and making jewellery inspires me. So why the difficulty to log in a write a blog post?
I don't have an easy answer to that but one possible reason that comes to mind is the publicity of blogging. Anyone can read a blog that is online. Diary entries and letters, in other words, personal texts, have always been for the eyes of one or two persons. Academic articles and newspaper texts have wider audiences but they are always about a specific topic and there is nothing personal in them. Blog texts, however, are public and meant to be read by as many people as possible. (Not counting closed accounts or closed posts only a select few can view, of course.)
As a rule, I don't have a problem with people reading my blog - certainly not - nor do I consider myself an extremely private person. But, during the past years and their difficulties, I have become isolated from most people, events and anything social, really. It has been my choice and partly, an involuntary consequence. When my burnout was still untreated, I wasn't able to handle anyone needing anything from me. To this day, my need to be alone and undisturbed has yet to pass. I am better now, to some extent, but I still feel a need to control if and when I communicate with people. Even on Facebook, where I spend several hours a day on most days, I often just read and click rather than type anything. It feels like a strain somehow. Sometimes I have difficulty answering messages. I rather lurk.
As days pass and writing a blog post seems almost unbearable, I'm starting to believe there is truth to that thought. Maybe my burnout and its effects have made me a more private person and someone that does not volunteer to share things about her life with others. Jewellery is not a typically personal topic, you might say. But for me, it is. I started to make it a few years ago, when my healing process was more unfinished than it is today. It started on a whim, as a hobby with a small bag of supplies and has grown from that. Slowly. In February, when we left to go to Stockholm, all my supplies fit in one storage box the size of an A4 sheet of paper. Now I have two storage towers on my desk and drawers full of chains and parts and such. My jewellery has gone with me to Stockholm, Kokkola and Helsinki. I make it almost every day and certainly think about it daily. I order things online for it and think of new ideas at all times of the day. I talk about it with my spouse, my family and friends. I post photos on Facebook and in this blog. It is a big part of my life and, as such, it is something personal for me. It has helped me and inspired me and given me some sense of a purpose. It has given me the feeling, ever so slightly, that I am good at something. That previously familiar feeling hasn't been around since I had my burnout and left the university. After all, what can one be good at if one doesn't work? Work defines us more than I would like to admit and it was always the way to feel good about myself. I knew I was good at what I did and I needed that feeling. Now, after four years, the university and my work there have been - to some extent - replaced by making jewellery. What could be more important, than the thing that makes you feel like you are good at something? The thing that helps you maintain a sense of worth and some self-esteem? Not many things come to mind.
As I write this, I have this small voice in my head telling me to edit, to not post this. It tells me I am sharing too much and being too open. Perhaps. But instead of listening to it I am going to click the "Publish" button before I change my mind. I think I needed to say this out loud, and I did, so I might share, as well. If anyone has a comment, a thought or a question, I would love to hear it.
I don't have an easy answer to that but one possible reason that comes to mind is the publicity of blogging. Anyone can read a blog that is online. Diary entries and letters, in other words, personal texts, have always been for the eyes of one or two persons. Academic articles and newspaper texts have wider audiences but they are always about a specific topic and there is nothing personal in them. Blog texts, however, are public and meant to be read by as many people as possible. (Not counting closed accounts or closed posts only a select few can view, of course.)
As a rule, I don't have a problem with people reading my blog - certainly not - nor do I consider myself an extremely private person. But, during the past years and their difficulties, I have become isolated from most people, events and anything social, really. It has been my choice and partly, an involuntary consequence. When my burnout was still untreated, I wasn't able to handle anyone needing anything from me. To this day, my need to be alone and undisturbed has yet to pass. I am better now, to some extent, but I still feel a need to control if and when I communicate with people. Even on Facebook, where I spend several hours a day on most days, I often just read and click rather than type anything. It feels like a strain somehow. Sometimes I have difficulty answering messages. I rather lurk.
As days pass and writing a blog post seems almost unbearable, I'm starting to believe there is truth to that thought. Maybe my burnout and its effects have made me a more private person and someone that does not volunteer to share things about her life with others. Jewellery is not a typically personal topic, you might say. But for me, it is. I started to make it a few years ago, when my healing process was more unfinished than it is today. It started on a whim, as a hobby with a small bag of supplies and has grown from that. Slowly. In February, when we left to go to Stockholm, all my supplies fit in one storage box the size of an A4 sheet of paper. Now I have two storage towers on my desk and drawers full of chains and parts and such. My jewellery has gone with me to Stockholm, Kokkola and Helsinki. I make it almost every day and certainly think about it daily. I order things online for it and think of new ideas at all times of the day. I talk about it with my spouse, my family and friends. I post photos on Facebook and in this blog. It is a big part of my life and, as such, it is something personal for me. It has helped me and inspired me and given me some sense of a purpose. It has given me the feeling, ever so slightly, that I am good at something. That previously familiar feeling hasn't been around since I had my burnout and left the university. After all, what can one be good at if one doesn't work? Work defines us more than I would like to admit and it was always the way to feel good about myself. I knew I was good at what I did and I needed that feeling. Now, after four years, the university and my work there have been - to some extent - replaced by making jewellery. What could be more important, than the thing that makes you feel like you are good at something? The thing that helps you maintain a sense of worth and some self-esteem? Not many things come to mind.
As I write this, I have this small voice in my head telling me to edit, to not post this. It tells me I am sharing too much and being too open. Perhaps. But instead of listening to it I am going to click the "Publish" button before I change my mind. I think I needed to say this out loud, and I did, so I might share, as well. If anyone has a comment, a thought or a question, I would love to hear it.
16.9.2012
Salaisia ystäviä ja outoja pöpöjä
Olen viimeisen viikon aikana ollut melkeinpä kokonaan poissa korupöydän äärestä. Viime sunnuntaina myöhään tuli sellainen selittämätön huono olo. Tuntui kuumeiselta, teki pahaa, puhti katosi. Olo helpotti yön aikana eikä herätessä ollut niin kurja olo, mutta se pentele palasi ja iltapäivällä nukahdin kun piti suunnata kaupungille. Raahustin kaupungille myöhemmin kuin oli ollut tarkoitus, ja sieltä sitten asioiden kautta illanviettoon myöhässä.
Illanvietossa ystävä kertoi omasta "ollako vai eikö olla" -flunssastaan: välillä olo on kurja ja välillä tuntee itsensä terveeksi. Kuulostipas tutulta, etenkin kun taas tiistaina oli kamala olo vaikka edellisiltana tuntui jo helpottavan. Inspiraatio karttaa tuollaista oloa, joten käytin aikani pääsääntöisesti nukkumiseen ja torkkumiseen oikeastaan tähän loppuviikkoon asti. Nyt sitten perjantaina olin liikenteessä ja kävin hakemassa muun muassa korutarvikepakettini postista. Ihania uusia juttuja tuli! Tein niistä muun muassa pöllökorusettejä. Niistä lisää joskus toiste!
Huonon oloni lisäksi tekemistä ja ajanvietettä on ollut salaisten ystävien kanssa. Eräässä Facebookin kirppisryhmässä oli postaus tuossa kesällä, jossa pyydettiin ihmisiä mukaan salaisen ystävän rinkiin. Sivuutin sen ensin, mutta myöhemmin luin koko postauksen ja kiinnostuin asiasta. Minulla on aikaa ja tykkään pakkailla ja lähetellä juttuja. Ja kuka nyt ei lahjoja tykkäisi saada! Päätin osallistua ja kirjoitin ohjeiden mukaisen kommentin ketjuun. Kommentin keskeinen osa oli niin kutsuttu tykkäyslista, johon piti luetella mahdollisimman paljon asioita, joista tykkää. Oli jotenkin vaikeaa alkaa suorilta luettelemaan mieluisia asioita, mutta muiden listoista oli onneksi apua.
Rinki pääsi käyntiin ilmoittautumisajan päätyttyä. Saimme ringin vetäjältä viestin, jossa olivat ensimmäisen oman salaisen ystävämme tiedot. Kirjoitin tykkäämiset ja osoitetiedot paperille ja suuntasin keskustaan ostoksille. Lahja oli suht helppo keksiä vaikka ystäväni tykkäsikin melko pitkälle eri asioista kuin minä. Ostettavan osan lisäksi suunnittelin hänelle korun, joka sopi mielestäni hyvin tykkäyslistassa lueteltuihin asioihin. Sitten vain paketti postiin ja odottelemaan palautetta. Suuri osa homman viehätyksestä tulee antamisesta: on kiva kuulla mitä ystävä on tykännyt lahjastaan.
Innostuin ensimmäisestä salaisen ystävän ringistä sen verran, että kun kuulin ringin vetäjän juuri aloittamasta ryhmästä, liityin siihen heti. Nyt olen sitten osallistunut kaikenkaikkiaan neljään rinkiin: kirppisryhmän rinkiin, elokuun rinkiin sekä syyskuun teema- ja yleisrinkeihin. Lahjojen miettiminen ja hankkiminen on mukavaa hommaa kuten myös muiden kuvien ihastelu. Tykkäyslista kasvaa ja muuttuu koko ajan ja kuvakollaaseja on hauskaa väkertää. Lisäksi ryhmässä käydään mielenkiintoisia keskusteluja ja höpötetään vähän vaikka mistä asiasta. Aikaa toki tämä harrastus vie, mutta pääsääntöisesti vain ringin alettua, tässä lahjojenlähetysvaiheessa. Nyt kun olen omat lahjani lähettänyt - ja saanutkin - voin vain katsella sivusta ja odottaa ystävieni reaktioita.
Nämä tämän kirjoituksen kuvat on muuten otettu ihkauudella kamerallani! Tilasin sen alkuviikosta Netanttilasta ja sain hakea jo eilen Anttilasta kaupungilla hiihtäessäni. Lauantai onkin mennyt uudella lelulla leikkiessäni, kuten siippa asian ilmaisi. Olen kuvannut näiden lahjojen lisäksi melkoisen kasan kuvausta odottaneita koruja sekä ylimääräisiä korutarvikkeita, jotka laitoin myyntiin Käsityökirppikselle.
Kukaan ei sitten huomaa mihin aikaan tämä kirjoitus on julkaistu, eihän?
Illanvietossa ystävä kertoi omasta "ollako vai eikö olla" -flunssastaan: välillä olo on kurja ja välillä tuntee itsensä terveeksi. Kuulostipas tutulta, etenkin kun taas tiistaina oli kamala olo vaikka edellisiltana tuntui jo helpottavan. Inspiraatio karttaa tuollaista oloa, joten käytin aikani pääsääntöisesti nukkumiseen ja torkkumiseen oikeastaan tähän loppuviikkoon asti. Nyt sitten perjantaina olin liikenteessä ja kävin hakemassa muun muassa korutarvikepakettini postista. Ihania uusia juttuja tuli! Tein niistä muun muassa pöllökorusettejä. Niistä lisää joskus toiste!
 |
| Uusi pöllökorusettini |
Huonon oloni lisäksi tekemistä ja ajanvietettä on ollut salaisten ystävien kanssa. Eräässä Facebookin kirppisryhmässä oli postaus tuossa kesällä, jossa pyydettiin ihmisiä mukaan salaisen ystävän rinkiin. Sivuutin sen ensin, mutta myöhemmin luin koko postauksen ja kiinnostuin asiasta. Minulla on aikaa ja tykkään pakkailla ja lähetellä juttuja. Ja kuka nyt ei lahjoja tykkäisi saada! Päätin osallistua ja kirjoitin ohjeiden mukaisen kommentin ketjuun. Kommentin keskeinen osa oli niin kutsuttu tykkäyslista, johon piti luetella mahdollisimman paljon asioita, joista tykkää. Oli jotenkin vaikeaa alkaa suorilta luettelemaan mieluisia asioita, mutta muiden listoista oli onneksi apua.
Rinki pääsi käyntiin ilmoittautumisajan päätyttyä. Saimme ringin vetäjältä viestin, jossa olivat ensimmäisen oman salaisen ystävämme tiedot. Kirjoitin tykkäämiset ja osoitetiedot paperille ja suuntasin keskustaan ostoksille. Lahja oli suht helppo keksiä vaikka ystäväni tykkäsikin melko pitkälle eri asioista kuin minä. Ostettavan osan lisäksi suunnittelin hänelle korun, joka sopi mielestäni hyvin tykkäyslistassa lueteltuihin asioihin. Sitten vain paketti postiin ja odottelemaan palautetta. Suuri osa homman viehätyksestä tulee antamisesta: on kiva kuulla mitä ystävä on tykännyt lahjastaan.
Innostuin ensimmäisestä salaisen ystävän ringistä sen verran, että kun kuulin ringin vetäjän juuri aloittamasta ryhmästä, liityin siihen heti. Nyt olen sitten osallistunut kaikenkaikkiaan neljään rinkiin: kirppisryhmän rinkiin, elokuun rinkiin sekä syyskuun teema- ja yleisrinkeihin. Lahjojen miettiminen ja hankkiminen on mukavaa hommaa kuten myös muiden kuvien ihastelu. Tykkäyslista kasvaa ja muuttuu koko ajan ja kuvakollaaseja on hauskaa väkertää. Lisäksi ryhmässä käydään mielenkiintoisia keskusteluja ja höpötetään vähän vaikka mistä asiasta. Aikaa toki tämä harrastus vie, mutta pääsääntöisesti vain ringin alettua, tässä lahjojenlähetysvaiheessa. Nyt kun olen omat lahjani lähettänyt - ja saanutkin - voin vain katsella sivusta ja odottaa ystävieni reaktioita.
 |
| Syyskuun teemaringissä saamani lahja. Kiljahdin noista ihanista kissatarroista! |
 | ||
| Syyskuun yleisringissä saamani lahja, joka teki iloiseksi minun lisäkseni Nasun. Sticklit on kohta syöty ja pingviini-lelu on saanut kyytiä! |
Nämä tämän kirjoituksen kuvat on muuten otettu ihkauudella kamerallani! Tilasin sen alkuviikosta Netanttilasta ja sain hakea jo eilen Anttilasta kaupungilla hiihtäessäni. Lauantai onkin mennyt uudella lelulla leikkiessäni, kuten siippa asian ilmaisi. Olen kuvannut näiden lahjojen lisäksi melkoisen kasan kuvausta odottaneita koruja sekä ylimääräisiä korutarvikkeita, jotka laitoin myyntiin Käsityökirppikselle.
Kukaan ei sitten huomaa mihin aikaan tämä kirjoitus on julkaistu, eihän?
10.9.2012
Hanging out with jewellery
The past few days, maybe a week, have gone by making and packing orders. The latest patch of photos I posted a few weeks ago have still been bringing me orders. I love being at the point where I sometimes get orders without any sort of promotion from me. Sometimes people stumble upon my photos and sometimes my customers mention me. That never fails to make me smile!
In addition to the orders, I have been e-mailing with the winner of my first raffle in this blog. We have been discussing what she likes in terms of jewellery and yesterday I made her the pieces. I will send them to her tomorrow along with other packages. I hope she likes them!
Today, we took some jewellery photos of new things I have made, including some more Halloween jewellery. I am pretty happy about those skull earrings in the photo below. How well do orange skulls go with pumpkin charms? Very well, I say!
I'm soon off to bed, I have a busy day tomorrow. I'll end with a few photos of my desk, taken today.
In addition to the orders, I have been e-mailing with the winner of my first raffle in this blog. We have been discussing what she likes in terms of jewellery and yesterday I made her the pieces. I will send them to her tomorrow along with other packages. I hope she likes them!
Today, we took some jewellery photos of new things I have made, including some more Halloween jewellery. I am pretty happy about those skull earrings in the photo below. How well do orange skulls go with pumpkin charms? Very well, I say!
I'm soon off to bed, I have a busy day tomorrow. I'll end with a few photos of my desk, taken today.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)