Alku

Olen jo jonkin aikaa ollut aikeissa perustaa blogi koruilleni ja niiden tekemiselle. Minulla on äitini, kutojaihmeen, kanssa yhteinen Facebook-sivu, mutta se ei korvaa blogia, jossa on enemmän tilaa jutella ja jakaa kaikenlaista sisältöä. Sivu on hyvä korujeni esittelemiselle kuvin, mutta olen kaivannut paikkaa, jossa voisin jakaa arkeani korujen parissa. Hetki tuntui sopivalta, joten kirjauduin tänne Bloggeriin, valitsin ulkoasun ja aloin kirjoittaa.

Teen korujani kotona. Aiemmin se oli varsin haastavaa, koska minulla ei ollut omaa työtilaa. Jouduin siis kantamaan tarvikkeitani pöydältä hyllyyn ja takaisin aina ennen ja jälkeen työskentelyn. Tukholmassa vietetyn kevään aikana tarve hankkia myös kotiin työpöytä tuli hyvin selväksi ja, kiitos ihanan siippani, nyt minulla on sellainen. Hän näki kollegansa mainostavan Facebookissa antiikkista isoa kirjoituspöytää ja näytti kuvan minulle. Sanoin heti kyllä eikä kauaa kestänyt kun pöytä muutti meille. Se on ihana, iso ja tilava ja todella kätevä laatikoineen. On mahtavaa pitää osaa tarvikkeista tallessa laatikoissa, joista ne saa nopeasti käyttöön.

Ensimmäinen blogikirjoitukseni kun tämä on, kerronpa vähän itsestäni. Kuten jo blogin nimestä käy ilmi: olen Niina ja teen koruja. Innostuin hommasta muutama vuosi sitten kun tarvitsin sairaslomalla jotain mielekästä tekemistä, joka olisi luovaa mutta ei vaatisi akateemisen maailman tavoin kirjoittamista ja ajattelemista. Alku oli hidas ja kovin vaatimaton, mutta pikkuhiljaa korut ovat vieneet minut mennessään. Nykyään teen niitä harrastuspohjalta myös myyntiin - omiksi ja läheisten tarpeiksi kun voi tehdä melko rajallisen määrän koruja näin pidemmän päälle. Ajatuksissa siintää haave toiminimen hakemisesta ja oman pienen koruyrityksen perustamisesta jahka pääsen jaloilleni ja voin siihen haasteeseen tarttua. Toistaiseksi olen kuntoutustuella ja otan päivän kerrallaan.

Muusani ovat rakas puoliso sekä meidän kissa, Nasu. He ovat monin tavoin mukana korujeni tekemisesssä apuna, tukena ja inspiraationa. Nasu tykkää loikoilla työpöytäni vieressä olevalla matollaan ja ottaa välillä spurtin tippuneen tai hänelle heittämäni helmen kanssa. Puoliso jaksaa kuunnella intoilujani tarvikelöydöistä ja uusista ideoista. Hän myös kuvaa koruni, joten kaikki blogiini laittamani kuvat ovat suurella todennäköisyydellä hänen ottamiaan.