Nyt se sekos!

Tämä koruntekijä on vissiin seonnut: olen viime aikoina maalannut ja koristellut pahvirasioita mm. kirpputoreilta ostetuilla leluilla sekä erilaisilla akryylikoristeilla, puhdistanut ja tuunannut käytettyjä lamppuja koristeiksi, maalannut puukuvioita ja tehnyt niistä magneetteja sekä antanut lasipurkeille uuden ilmeen muun muassa deko-tahnalla sekä metallikoristeilla. Olen myös kiertänyt kirpputoreja niin Oulussa kuin Kokkolassa sekä rampannut Sinooperissa ostamassa lisää tarvikkeita. Minua ovat insporoineet maalit, pensselit, liimat, glitterit, muoviponit ja lelut, lasipurkit, lamppujen muodot ja vaikka mikä muu. Olen ostanut Clas Ohlsonilta poran, jolla olen innoissani tehnyt reikiä muun muassa leluihin ja koristelemiini lamppuihin. Liimapyssykin on ilmestynyt ja ollut käytössä. Korut ovat jääneet taka-alalle ja työpöytä on muistuttanut korupöydän sijaan jonkinlaista työpajaa välineineen ja porauksesta ilmestyneeseen puruun. Korujen tekemistä varten on pitänyt ensin siivota kaaos ja aiemmin ainakin jossain määrin siisti pöytäni on ollut täynnä tavaraa. On ollut ihan mahtavaa!

Kokkolassa ollessani listaan tulivat vielä kutominen ja virkkaus. Kudoin äitini seurassa muutaman pehmopöllön ja äiti opetti minua virkkaamaan. Lattia oli langanpätkissä ja sormet krampissa, mutta hauskaa oli! 

Laitan tähän nyt muutamia kuvia viimeaikaisista töistäni. Suuresta osasta ei valitettavasti ole kuvia kun en niitä tajunnut Kokkolassa työskennellessäni ottaa. Työt odottavat siellä valmiina messuille pääsyä. Tässä nyt kuitenkin pieni katsaus siihen mitä on tullut tehtyä.

Käytetyistä lampuista tekemiäni koristeita on roikkunut ympäri kämppää.

Minun kutoma ja äitini koristelema pöllö

"Unien yksisarvinen"
Maalattu ja koristeltu pahvirasia

"Talvikettu ja tähdet"
Maalattu ja koristeltu pahvirasia

Tekemäni pöllökoru. Helmet ovat puuta ja ketju antiikinhopeoitua korumetallia.

Puisista sydänkuvioista tehtyä joulumagneetteja. Kaikki materiaalit maaleja lukuunottamatta ovat peräisin Käsityökirppikseltä. Nuo karhut ovat aivan ihania!

Avainnauhoista

Olen viime aikoina saanut muutamia tilauksia avainnauhoihin. Asiakkaat ovat kysyneet voisinko tehdä avainnauhan heidän toiveidensa mukaan. Miksipä en tekisi, on aina mukava saada tilauksia ja tykkään uusien ideoiden kehittelystä. Olen aiemmin tuossa kesällä tehnyt avainnauhoja pujottaen lasihelmiä vaijeriin ja sitten kiinnittämällä vaijerin päät rinkulalla johonkin riipukseen ja lukkoon, johon avain laitetaan. Niistä tulee ihan hauskoja niin, mutta ne ovat kenties sopivampia lapsille ja nuorille kuin aikuisille.

Kesällä tehty hiiriavainnauha

Nämä tilauksesta tekemäni avainnauhat ovat vähän korumaisempia ja perustuvat ketjun käyttämiseen. Nauha tehdään katkomalla ketju sopiviksi pätkiksi ja laittamalla pätkien väleihin esimerkiksi lasihelmi korupiikin avulla. Nauhan alaosaan voi sitten kiinnittää ketjunpätkän erilliseksi osakseen, johon kiinnitetään lukko avainta varten tai vaihtoehtoisesti sen voi jättää pois, jolloin nauha on ikäänkuin yhtä ketjua. Lukon ja mahdolliset muut osat kuten koristeet voi kiinnittää sitten haluamaansa kohtaan.

Alla oleva viime viikolla tekemäni avainnauha on tätä jälkimmäistä ideaa käyttäen tehty. Ketju on seitsenmillistä antiikkihopeoitua papuketjua ja nauhassa on pöllöriipus, jossa on molemmissa päissä reikä kiinnitystä varten. Helmet ovat lasia ja lukko on antiikkimainen sydänlukko. Nauhan tilannut asiakkaani kertoi tykkäävänsä mustasta, kirkkaasta ja liilasta sekä pöllöistä, jonka pohjalta suunnittelin tämän.

Tilaustyönä tehty avainnauha

Sydänkoru akaateilla ja lasihelmillä

Muutama päivä sitten tein tuon sydänkorun taas hieman eri tekniikalla. Pujotin vaijeriin helmihattuja, sinivihreitä akaatteja sekä mustia lasihelmiä. Jatkoin nauhaa antiikinhopeoidulla ketjulla. Riipus on helmiosuuteen kiinnitetty suuri sydän, jossa on rakkauteen liittyvä teksti.

Olen harkinnut korun muokkaamista avainnauhaksi lisäämällä siihen lukon avaimia varten. Sillä tavoin sitä voisi käyttää makunsa mukaan koruna tai avainnauhana käyttötarkoitusta halutessaan vaihdellen. Tämä viimeinen ihanuus on muuten vapaana, joten laita ihmeessä viestiä tulemaan mikäli haluat antaa sille uuden kodin!

Kissamaisia juttuja

Päivät kuluvat kuin itsestään eikä blogiin synny uutta tekstiä. Tarvitsisin vissiin jonkun blogipoliisin, joka huolehtisi, että kirjoitan tänne edes kerran viikossa. Viimekertaisen pohdinnan jälkeen luulin kirjoittavani seuraavan kerran piankin, mutta toisin kävi. Pahoittelut siitä.

Tällä viikolla on tullut paketoitua postitusta varten asiakkaiden ostoksien lisäksi useita Yhdysvaltoihin lähteviä lahjoituksia. Lahjoitan usein korujani kissojen hyväksi järjestettäviin huutokauppoihin. Haluan auttaa, ja koska se ei ole taloudellisesti mahdollista, teen sen korujeni kautta. Viimeisen muutaman viikon aikana korujani on ollut kolmessa eri huutokaupassa, jossa ne ovat tuoneet kaivattuja dollareita niin eläinlääkärikuluihin kuin yhden kissoja paljon pelastaneen naisen kodin putkisto-ongelmiin. On aina ihanaa olla tekemisissä hyväsydämisten ja eläinrakkaiden ihmisten kanssa ja auttaa edes vähän. Tällä avulla on myös tapana tulla takaisin, niin sanotusti.

Nasu ja rakas lelu uudenkarheassa muodossaan

Nasun rakkain lelu nimittäin hajosi jokin aika sitten. Suru oli suuri niin hänellä kuin minulla ja puolisollani. Nasu-parka yritti leikkiä rikkinäisen lelun osilla, mutta eihän se ollut sama asia. Me taas kaipasimme leikkimisen seuraamista: sitä villiä menoa oli aina kiva katsoa. Uuden samanlaisen lelun hankkiminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Ostin sen kesällä Helsingistä. Se oli viimeinen kappale Kampin Mustissa & Mirrissä. Verkkokaupassa sitä ei ole lainkaan enkä löytänyt lelua tai vastaavaa esimerkiksi viime aikoina tutuksi tulleesta Ebaysta. Googlaamalla selvisi lelun valmistajan olevan saksalainen firma. Heidän sivujensa kautta sitä ei saanut, mutta vihdoin lelu löytyi Iso-Britannian Amazonista. Tein sinne tunnukset ja laitoin lelun ostoskoriin. Kun sitä sitten aloin maksamaan, ilmoitti Amazon ettei lelua voida lähettää osoitteeseeni. Yritin uudestaan ja sain saman tuloksen. Hermot kiristyen luin postitusrajoituksia, joissa eläinten tuotteet olivat sallittujen tuotteiden listalla. Otin yhteyttä asiakastukeen chatin kautta ja sain kuulla kyseessä olevan "special delivery restriction", jotka koskevat tiettyjä tuotteita.

Tästä lannistuneena olin jo varma, etten saa Nasulle uutta keikkuvaa lelua mitenkään. Toisin kuitenkin kävi! Tunnen erään Saksassa asuvan kissafanin, joka on minun tavoin osa Facebookin kissayhteisöä. Laitoin hänelle viestin ja hän etsi lelun Saksan Amazonista ja laittoi tilauksen saman tien menemään. Kun kysyin häneltä paljonko olen velkaa hänelle kuluineen, hän sanoi, että nyt oli sellainen mahtava tarjous, että kun ostaa lelun ja lähetyttää sen ystävälle Suomeen, se ei maksa mitään. Ihana! Tästä on aikaa muutama päivä ja nyt lelu on jo matkalla kohti Suomea. En malta odottaa, että saamme sen ja näen Nasun ilmeen kun avaan paketin!

Thoughts about blogging

I have been wondering lately why blogging is so difficult for me. I have always liked to write from diary entries to academic articles to letters and newspaper texts. I have time and making jewellery inspires me. So why the difficulty to log in a write a blog post?

I don't have an easy answer to that but one possible reason that comes to mind is the publicity of blogging. Anyone can read a blog that is online. Diary entries and letters, in other words, personal texts, have always been for the eyes of one or two persons. Academic articles and newspaper texts have wider audiences but they are always about a specific topic and there is nothing personal in them. Blog texts, however, are public and meant to be read by as many people as possible. (Not counting closed accounts or closed posts only a select few can view, of course.)

As a rule, I don't have a problem with people reading my blog - certainly not - nor do I consider myself an extremely private person. But, during the past years and their difficulties, I have become isolated from most people, events and anything social, really. It has been my choice and partly, an involuntary consequence. When my burnout was still untreated, I wasn't able to handle anyone needing anything from me. To this day, my need to be alone and undisturbed has yet to pass. I am better now, to some extent, but I still feel a need to control if and when I communicate with people. Even on Facebook, where I spend several hours a day on most days, I often just read and click rather than type anything. It feels like a strain somehow. Sometimes I have difficulty answering messages. I rather lurk.

As days pass and writing a blog post seems almost unbearable, I'm starting to believe there is truth to that thought. Maybe my burnout and its effects have made me a more private person and someone that does not volunteer to share things about her life with others. Jewellery is not a typically personal topic, you might say. But for me, it is. I started to make it a few years ago, when my healing process was more unfinished than it is today. It started on a whim, as a hobby with a small bag of supplies and has grown from that. Slowly. In February, when we left to go to Stockholm, all my supplies fit in one storage box the size of an A4 sheet of paper. Now I have two storage towers on my desk and drawers full of chains and parts and such. My jewellery has gone with me to Stockholm, Kokkola and Helsinki. I make it almost every day and certainly think about it daily. I order things online for it and think of new ideas at all times of the day. I talk about it with my spouse, my family and friends. I post photos on Facebook and in this blog. It is a big part of my life and, as such, it is something personal for me. It has helped me and inspired me and given me some sense of a purpose. It has given me the feeling, ever so slightly, that I am good at something. That previously familiar feeling hasn't been around since I had my burnout and left the university. After all, what can one be good at if one doesn't work? Work defines us more than I would like to admit and it was always the way to feel good about myself. I knew I was good at what I did and I needed that feeling. Now, after four years, the university and my work there have been - to some extent - replaced by making jewellery. What could be more important, than the thing that makes you feel like you are good at something? The thing that helps you maintain a sense of worth and some self-esteem? Not many things come to mind.

As I write this, I have this small voice in my head telling me to edit, to not post this. It tells me I am sharing too much and being too open. Perhaps. But instead of listening to it I am going to click the "Publish" button before I change my mind. I think I needed to say this out loud, and I did, so I might share, as well. If anyone has a comment, a thought or a question, I would love to hear it.

Salaisia ystäviä ja outoja pöpöjä

Olen viimeisen viikon aikana ollut melkeinpä kokonaan poissa korupöydän äärestä. Viime sunnuntaina myöhään tuli sellainen selittämätön huono olo. Tuntui kuumeiselta, teki pahaa, puhti katosi. Olo helpotti yön aikana eikä herätessä ollut niin kurja olo, mutta se pentele palasi ja iltapäivällä nukahdin kun piti suunnata kaupungille. Raahustin kaupungille myöhemmin kuin oli ollut tarkoitus, ja sieltä sitten asioiden kautta illanviettoon myöhässä.

Illanvietossa ystävä kertoi omasta "ollako vai eikö olla" -flunssastaan: välillä olo on kurja ja välillä tuntee itsensä terveeksi. Kuulostipas tutulta, etenkin kun taas tiistaina oli kamala olo vaikka edellisiltana tuntui jo helpottavan. Inspiraatio karttaa tuollaista oloa, joten käytin aikani pääsääntöisesti nukkumiseen ja torkkumiseen oikeastaan tähän loppuviikkoon asti. Nyt sitten perjantaina olin liikenteessä ja kävin hakemassa muun muassa korutarvikepakettini postista. Ihania uusia juttuja tuli! Tein niistä muun muassa pöllökorusettejä. Niistä lisää joskus toiste!

Uusi pöllökorusettini

Huonon oloni lisäksi tekemistä ja ajanvietettä on ollut salaisten ystävien kanssa. Eräässä Facebookin kirppisryhmässä oli postaus tuossa kesällä, jossa pyydettiin ihmisiä mukaan salaisen ystävän rinkiin. Sivuutin sen ensin, mutta myöhemmin luin koko postauksen ja kiinnostuin asiasta. Minulla on aikaa ja tykkään pakkailla ja lähetellä juttuja. Ja kuka nyt ei lahjoja tykkäisi saada! Päätin osallistua ja kirjoitin ohjeiden mukaisen kommentin ketjuun. Kommentin keskeinen osa oli niin kutsuttu tykkäyslista, johon piti luetella mahdollisimman paljon asioita, joista tykkää. Oli jotenkin vaikeaa alkaa suorilta luettelemaan mieluisia asioita, mutta muiden listoista oli onneksi apua.

Rinki pääsi käyntiin ilmoittautumisajan päätyttyä. Saimme ringin vetäjältä viestin, jossa olivat ensimmäisen oman salaisen ystävämme tiedot. Kirjoitin tykkäämiset ja osoitetiedot paperille ja suuntasin keskustaan ostoksille. Lahja oli suht helppo keksiä vaikka ystäväni tykkäsikin melko pitkälle eri asioista kuin minä. Ostettavan osan lisäksi suunnittelin hänelle korun, joka sopi mielestäni hyvin tykkäyslistassa lueteltuihin asioihin. Sitten vain paketti postiin ja odottelemaan palautetta. Suuri osa homman viehätyksestä tulee antamisesta: on kiva kuulla mitä ystävä on tykännyt lahjastaan. 

Innostuin ensimmäisestä salaisen ystävän ringistä sen verran, että kun kuulin ringin vetäjän juuri aloittamasta ryhmästä, liityin siihen heti. Nyt olen sitten osallistunut kaikenkaikkiaan neljään rinkiin: kirppisryhmän rinkiin, elokuun rinkiin sekä syyskuun teema- ja yleisrinkeihin. Lahjojen miettiminen ja hankkiminen on mukavaa hommaa kuten myös muiden kuvien ihastelu. Tykkäyslista kasvaa ja muuttuu koko ajan ja kuvakollaaseja on hauskaa väkertää. Lisäksi ryhmässä käydään mielenkiintoisia keskusteluja ja höpötetään vähän vaikka mistä asiasta. Aikaa toki tämä harrastus vie, mutta pääsääntöisesti vain ringin alettua, tässä lahjojenlähetysvaiheessa. Nyt kun olen omat lahjani lähettänyt - ja saanutkin - voin vain katsella sivusta ja odottaa ystävieni reaktioita.

Syyskuun teemaringissä saamani lahja. Kiljahdin noista ihanista kissatarroista!

Syyskuun yleisringissä saamani lahja, joka teki iloiseksi minun lisäkseni Nasun. Sticklit on kohta syöty ja pingviini-lelu on saanut kyytiä!

Nämä tämän kirjoituksen kuvat on muuten otettu ihkauudella kamerallani! Tilasin sen alkuviikosta Netanttilasta ja sain hakea jo eilen Anttilasta kaupungilla hiihtäessäni. Lauantai onkin mennyt uudella lelulla leikkiessäni, kuten siippa asian ilmaisi. Olen kuvannut näiden lahjojen lisäksi melkoisen kasan kuvausta odottaneita koruja sekä ylimääräisiä korutarvikkeita, jotka laitoin myyntiin Käsityökirppikselle.

Kukaan ei sitten huomaa mihin aikaan tämä kirjoitus on julkaistu, eihän?

Hanging out with jewellery

The past few days, maybe a week, have gone by making and packing orders. The latest patch of photos I posted a few weeks ago have still been bringing me orders. I love being at the point where I sometimes get orders without any sort of promotion from me. Sometimes people stumble upon my photos and sometimes my customers mention me. That never fails to make me smile!

In addition to the orders, I have been e-mailing with the winner of my first raffle in this blog. We have been discussing what she likes in terms of jewellery and yesterday I made her the pieces. I will send them to her tomorrow along with other packages. I hope she likes them!

Today, we took some jewellery photos of new things I have made, including some more Halloween jewellery. I am pretty happy about those skull earrings in the photo below. How well do orange skulls go with pumpkin charms? Very well, I say!

I'm soon off to bed, I have a busy day tomorrow. I'll end with a few photos of my desk, taken today.

On arvonnan aika!

Blogini ensimmäisen koruarvonnan voittaja on tiedossa. Arvonnan voitti R. Seppelin. Onneksi olkoon!

Arvonnan suoritti puolueeton puolisoni ja virallisena valvojana - tai nukkujana - toimi Nasu. Kiitos kaikille osallistujille!

To my English-speaking visitors

If you see a blog post that is in Finnish, please just scroll past it. Chances are, the next one will be in English. I want to keep this a bilingual blog so some posts will be in Finnish and some in English.

But hey, welcome! It's nice to have you!

Kun arvontalaulu raikaa

Ystävät hyvät, blogini laskuri näyttää tuhatta, joten on arvonnan aika. En viitsi näin keskellä yötä alkaa arvontaa suorittamaan, joten annan teille vielä huomisiltaan aikaa osallistua. Suoritan arvonnan myöhään tiistai-iltana. Jos et ole vielä osallistunut, tee se pikimmiten aiemman blogikirjoitukseni yhteydessä. Ohjeet ovat kirjoituksessa.

Introducing Nasu

I started this blog so I would have a place to write about my jewellery a little more. I have a page on Facebook but that doesn't really give me a space to talk about the actual jewellery making. It works fine for posting photos and short updates and such but I needed a place to write a little more and, hence, after much consideration, set up this blog.

Despite my initial reasons for the blog or its short title, I want this blog to be about things that do not fall under the category "jewellery" or "handcrafts". I haven't quite found a way to write about myself or my life yet - for many reasons ranging from privacy issues to "who would want to read this babbling". I don't know where to start and how. However, I think introducing my muse is a step I can easily take. So here goes.

Nasu is a female cat. Her name is Finnish for Piglet from AA Milne's Winnie the Pooh. She was given that name by my little sister who got Nasu from a place called Ykspihlaja in our hometown, Kokkola, in the spring of 2002. At the time, she lived in a small flat in the city centre of Kokkola. I remember going there to see Nasu when I was in town. She used to look at us from the top of a closet, from high up. She was sleek and black and pretty.

Later on, my sister got another cat. At some point, they were both taken to our parents' place and they stayed. During that summer in 2004, there was an incident where Nasu attacked the younger cat and they were separated. As a result, Nasu was taken back to my sister's flat. She had been deemed erratic and aggressive which resulted in my pregnant sister being worried about bringing a child into the situation. When she came closer to giving birth, she and our mom decided they had to do something about Nasu.

They contacted the local animal rescue organisation and were put in contact with a lady who was willing to give Nasu a home. She had other cats and dogs which made us all a little worried. How would they get along? How would Nasu feel being taken away from all of us? I remember one particular phone call where we discussed this and the idea of me and my spouse taking Nasu was voiced. I went to my spouse, trying to prepare myself for disappointment. Luckily, there wasn't a need for that. Soon after, at the beginning of November in 2004, my aunt and mom came to visit and they brought Nasu.

The queen had arrived. After the first months she showed her aggressive side to us. She might attack my hand on the couch or run and attack me when I was walking from a room to another. We took her to the vet and made sure there wasn't anything physically wrong with her. She got a clean bill of health, all labs were normal. We talked about behavioral aspects and ideas for what we could do. We were told to remove her from the situation when she behaved aggressively, to put her in another room to cool off. We did that but I don't think it helped.

We were out of ideas - until the vet suggested we should try medicating Nasu. I was very against the idea at first for many reasons. I didn't want her to have to take something every day nor was I looking forward trying to get the pill down. As time went by, we talked about it some more and decided to give it a try. I don't think we have ever regretted that decision. For several years now, there has been no signs of aggression. Before we did this, Nasu might get upset over a loud noise like a sneeze or coughing and attack. Nowadays, she might not react at all and if she does, she just lifts her head a little and then goes back to her nap. She is calm and had no problems whatsoever when she stayed with my sister for over 3 months earlier this year. She is headstrong and a rascal sometimes, oh yes, but not aggressive.

Today, Nasu is past the mark of 10 years of age. She lives with my spouse and I and spends her days napping, playing with my beads and eating. She loves beef sticks - all flavours and brands we have ever bought her - and her favourite foods are usually fish of some sort. She also likes rabbit and chicken, at least. She has her own spot on the couch and likes to make nests digging her away under the sheets on the couch. She likes dripping water, and her toy with the herb Valerian and wants to be alone at times. Because of the difficulties I have had with my mental health over the past years, the responsibilities of taking care of Nasu have fallen almost solely on my spouse. I feel really guilty about this. I also feel more than a little grateful that I have a spouse who is willing to do all that is related to taking care of - and especially cleaning after - a cat. I am lucky to have those two in my life and I don't know what I would do without either of them.

So that is the story of Nasu and how she became a part of our family. As she would say: Meow and Purrrrr!

 

Blogin ensimmäinen arvonta!

Blogini on ollut vasta hetken pystyssä ja laskurista päätellen tänne ei moni ole vielä löytänyt. Nyt alkaa kuitenkin 1000 vierailun raja lähestyä, joten ajattelin pistää pystyyn ensimmäisen blogiarvontani. Idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: kun laskuri näyttää tuhatta, otan arvontaan ilmoittautuneiden joukon ylös ja arvon heidän keskensä palkinnon. Palkinto on yllättäen koruaiheinen. :)

Osallistuaksesi sinun tarvitsee vain kommentoida tätä postausta. Jos olet kirjautuneena Bloggeriin, riittää, että sanot jotain. Jos sinulla ei kuitenkaan ole Blogger-tiliä tarvitsen jonkinlaisen nimen ja kontaktitiedon, että saan sinuun tarvittaessa yhteyden. Jos et halua jättää sähköpostisosoitettasi, voit kommentoida nimimerkillä ja laittaa minulle postia osoitteeseen niina.kuorikoski (at) gmail.com ja kertoa nimimerkkisi.  

Saat nimesi arvontaan kahdesti jos kerrot lisäksi blogistani omassa blogissasi tai linkität sen Facebook-profiiliisi. Muista mainita tästä ja laittaa linkki kommenttiisi.

Nyt siis kertomaan kavereillekin blogistani, että saadaan kävijäraja rikki ja arvonta pystyyn! Kiitän.

Korut vie, minä vikisen!

Laitoin viime lauantaina silloin otettuja korukuvia myyntiin Facebookiin. Sunnuntaina kun avasin koneen oli monissa kommentteja ja useita kiinnostuneita. Viimeiset 4 päivää onkin mennyt vastaillessa kommentteihin ja viesteihin, ketjujen pituuksia muuttaessa ja koruja pakatessa. Eilen sitten kiikutin 16 pakettia postiin ja lisää on lähdössä kun maksut ilmestyvät tilille. Muutama jo tänään näkyikin.

Noiden lähetysten joukossa oli myös Yhdysvaltoihin paketti. Eräs kissoja pelastava ja hoitava nainen järjestää Halloween-huutokaupan, johon hän pyysi minulta koruja. Olen lähettänyt niitä hänelle ennenkin, on ihanaa auttaa edes pienesti ihmistä, joka tekee paljon hyvää kissojen hyväksi. Pidän kovasti hänen kuviensa ja videoidensa katselemisesta. Tälläkin hetkellä hänellä on hoivattavana aivan pieniä kissanpentuja, joita on pitänyt pulloruokkia muutaman tunnin välein. Kuvia ei voi katsoa huokailematta! Katsokaa nyt vaikka tätä: Kissanpentuja

Minua on pitänyt kiireisenä myös loput tilaukseni. Tilasin viime viikolla korutarvikkeita monesta suunnasta muun muassa Halloween-korujani varten. Maanantaina ja tiistaina saapuivat kovasti odottamani Biconen paketti sekä Briteistä asti tilaamani korpit, noidat ja kurpitsat. Pääsin tekemään loppuun aiemmin aloittamani korvakorut ja rannekorut, joissa käytin muun muassa oransseja ja liloja helmiä. On inspiroivaa tehdä tuollaisia teemakoruja! Odotan jo joulunalusaikaa ja sitä, että ehdin tarttua tilaamiini lumihiutaleisiin ja muihin riipuksiin.

Eilen postista tullessani loikin innoissani taas Clas Ohlssonille. Minusta on tulossa melkoinen kanta-asiakas. Siippakin kysyi eilen saako sinne jotain kanta-asiakaskorttia kun minä siellä koko ajan käyn. Heh! Syy vierailuuni oli tällä kertaa pöytälamppu. Työpöytänihän on olohuoneessa. Siellä on kaksi kattovaloa, mutta näin iltojen pimentyessä ne eivät riitä. Lenksujen sulkeminen ja muu korutyöskentely vaatii kunnon valaistuksen, joten päätin lakata siristelemästä ja ostaa pöytälampun. On muuten hieno ja käteväkin, koska sitä voi säätää kolmesta kohtaa. Käyttöön sitä en ole vielä saanut, koska pöhkö myyjäsetä myi minulle aivan vääränkokoisen lampun, mutta ainakin runko on valmiina.

Lampun lisäksi ostin kirjekuoria ja pakkausteippiä postituksiin sekä toisen, pienemmän säilytyslokerikon. Jep, sorruin! En saanut mielestäni ajatusta helmien järjestämisestä, joten pakko se oli saada. Tämä on huomattavasti matalampi kuin rakas 60-lokerikkoinen tilaihmeeni, mutta juuri sopiva helmilleni. Kyllä nyt kelpaa!

Päätin muuten pistää pystyyn ensimmäisen blogiarvontani. Siitä lisää erillisessä postauksessa hetken päästä.

Getting busy

I ordered some Halloween-appropriate charms on Monday along with some ring bases. All of the orders haven't arrived yet but three of them are here! Both Kirjohelmi and Esteriina delivered my orders within days and the materials were of good quality. I knew this about Kirjohelmi, this was my third order to them, I think, and I have also visited their "offices" in June. They have become a favourite and I will certainly order from them again. However, also Esteriina made a good first impression: I was pleased with all the things I got. In addition to these, one of the orders I made through Ebay also arrived, all the way from The UK. I'm like a kid in the candy shop when that happens and I get to open the packages and see the materials. It never fails to make me smile. 

So yesterday I took my materials, picked out some of my favourite charms and made some rings. Here are a few of them.

Cats, of course! These are from Kirjohelmi and the British shop.

A heart with paws and a pretty heart

Can you see that I'm already thinking of winter? 

Now that my orders have started to arrive, I have been able to finish some of my Halloween pieces. I made a few of them with the cat charms I already had but just had to wait for the new, black cats, before finishing some of the others. So here they are, ready to be sold and donated to the two Halloween auctions cat pages are having next month. Now I just have to decide which ones go where. Not an easy task, I tell you! I hope you like the photos!

Sad kitties

Cats in Halloween colours. These were also an Ebay purchase.

A selection of different cats

My favourite black cats from The UK with some purple and black beads

Coming up: Halloween jewellery!

I was asked to make some Halloween jewellery for an auction to help cats. I took out all my black and orange beads yesterday and, today, started working with them. I made a few bracelets - with guess what charms? Yep, cats! They look pretty cool together! Purple and black will be next.

When I came online, I found myself on Ebay scrolling through charms and pendants. I found something cool - like I always do - so now I'm waiting for more cats along with witches and pumpkins! I just couldn't resist.

Anyone who wants to celebrate Halloween with a Halloween bracelet, earrings or perhaps a necklace: you know who to message!

Ajatuksia ajasta

Olen sen verran uusi tässä korumaailmassa, että en ole tullut ajatelleeksi aiemmin miten ajan kulumista tulisi ennakoida. Yliopistossa työskennellessäni oli selvää milloin uudet opetussuunnitelmat piti tehdä tai milloin opinto-opasta piti käydä läpi ja päivittää. En kuitenkaan ennen ole ollut missään tekemisissä kaupan alan tai vastaavan kanssa, joten ajatus sesongeista ja niiden vaihtumisesta ei ole tullut mieleeni.

Tuossa yksi päivä Facebookia selatessani heräsin tähän ajatukseen, että tosiaan, jotkut miettivät jo joulumarkkinoita. Käsityökirppiksellä nimittäin olivat ihmiset laittaneet myyntiin tarvikkeita joulujuttuihin ja muut olivat niitä ostamassa. Ja minäkö olen elänyt vielä kesää!

Niinpä olen sitten yrittänyt kääntää päätäni syksy- ja talviasentoon. Olen mm. ostanut samaiselta Käsityökirppikseltä joulukuusi- ja lumihiutaleriipuksia, tehnyt yhden kissanpeiton kutomalla ja miettinyt punaisten helmien tilaamista erilaisiin ranne- ja korvakoruihin. Olen myös täydentänyt sydänriipusvarastojani, mielestäni sydämet sopivat hyvin jouluun. Muistan edelleen äidilläni olleet punaiset, muoviset sydämenmuotoiset piparimuotit, joilla leivoimme piparkakkuja aina ennen joulua. Paras osa taisi mielestäni olla koristelu: niihin oli kiva piirrellä kuvioita ja kirjoittaa sokerikuorrutuksella. Joulunaikaan liittyy paljon hyviä muistoja.

Eilen sain syksyinspiraation ja kaivoin esille kaikki oranssit ja mustat lasihelmet sekä howliitti-kiviset pääkallot. Ajattelin tehdä niistä Halloweenin inspiroimia koruja kissojen auttamiseksi sekä itselle myyntiin. Taidanpa tarttua niihin jo tänään!

Pääkalloja kerrakseen. Kuva: Bicone Design

Työn alla ovat näiden vuodenaikajuttujen lisäksi sormukset. Tein muutaman sormuksen pitkän aikaa sitten ostamistani pohjista. Toiselle niistä oli kolme ostajaa, joten lupasin tehdä lisää. Etsin eilen sitten ympäri nettiä sormuspohjia. Tänään laitan tilaukset menemään - toivottavasti heillä on nopea toimitus.

Happiness is a storage tower

We took some jewellery photos last night. While we were on that, my honey snapped a few photos of my work space for me. I like my desk a lot because of all the space I have. I have my necessities on it: a CD player, some elephants and a lot of materials, most of which are nicely organised - thanks to my tower there. I think I will get another one a little later to get all my beads organised, too. 

Prayer beads, an update

Last time I blogged I told you about a set of prayer beads I was making and my decision to make. I decided to use jewellery nails and put 2 or 3 beads on each one, linking them together to make a long strand. It took quite a while to make the set with all the clipping and bending of nails and the linking. When I finished it, I didn't like the way the set felt and looked. It was heavy and somehow awkward and there were too many hoops.

So, today, I took apart the whole thing and made the set again with wire. I made four strands of 20 or 21 beads and then linked them. I put a short strand with three beads at the end and then attached the cross. I am quite pleased with the result. I hope my customer will like it!

Prayer beads

A while ago, I received an order for a set of prayer beads. The customer asked for red beads so I went to Bicone and looked up beads that I could use. She chose waxed red beads with a sort of a fire colour to them. I also found a few crosses for her to choose from and when she had picked one, made the order. I included a few other crosses for other sets of prayer beads I could make and sent it in.

The order arrived while I was in Kokkola. After I had come back home, I took the beads and the cross and made a set of prayer beads using metallic wire. The wire is very strong so I thought it could handle about 90 beads. I was wrong. I finished the set and as I was handling it, the wire snapped. I was astounded.

I thought of a few other options for the set and messaged my customer. She said that she trusts my judgement and said that I can decide on a model. According to her, she will love the result anyway. So now I am faced with a decision: do I use wire for smaller strands that I attach with hoops or do I use jewellery nails and put 2 or 3 beads on each one, linking them together to make a long strand. I will keep you posted and let you know what I decide. 

By the way, did you know that many religions use prayer beads and each have guidelines for the number of beads there should be in each set? It was quite fascinating to google prayer beads and learn a little more of them. 

From a chaos to an organised chaos

I just spent about 1 and a half weeks with my family in Kokkola. I have this habit of taking jewellery materials with me and since we were going to the market place, my jewellery, too. It is kinda nuts packing it all up and all but I can't stand the idea of not being able to make something if I get inspired so I do it anyway. This time, I filled one of those handy plastic cases that are meant for nails and such which made much more sense than a bunch of small plastic bags I had with me in Helsinki in June. Those things are handy. 

I used most of the materials when I made some new pieces for the market place. However, there were new charms I got in the mail just as I was leaving for the railway station. I had ordered them from The UK thinking they would be waiting for me when I got back home but they arrived early. I just couldn't resist so I took the packages with me. I bought another storage case in Kokkola, from Clas Ohlsson, and filled it with charms, chains and my jewellery. When I got back home and piled them on my desk, it became even more apparent that I need to do something to get my materials organised. There are two many things in plastic bags, my drawers, several of those cases and in different boxes and lids and whatnot. My desk that I called huge upon its arrival had begun to look rather small.

So today, I went to Clas Ohlsson again and bought a huge thingy that has 60 small compartments. I haven't even filled it up yet and I am already in love! It is one of these, mine is the one that looks like a replica of an apartment building or, in other words, second from the right.

Tomorrow I am going to take all my metallic cat, horse, dog, shoe, rainbow, owl, cupcake, skull, horse shoe, tree, elephant and other charms and put them in their own separate boxes. Then I can put away all those cases I have on the desk and free up some much-needed space. It will be easier to work when I have more space and I can spread out all the parts I am using at a certain time. I think I might also test the idea I got from the sales person today and glue a sample part, so to say, to the outside of each small compartment so I will know what is in each compartment by just glancing at them. I like the sound of that!

I wonder how long it will be until I go back and get a second thingy.

I'm singing in the rain, or more like I'm soaking in it

Last Wednesday, I got ready to go to the market place here in Kokkola. The evening event starts officially at 5pm but since my parents were leaving somewhere in the car, I took them up on the offer to go there before 4. The sky was a little cloudy so my dad reminded me to take an umbrella. I shrugged and said I am sure it is not going to rain. Um, should've listened.

They took me to a good spot with all my stuff, set up the table for me and left. I took my time organising my pieces into the displays. There were a lot of people setting things up and some visitors already walking around. I was just about the be done when I got I noticed it was starting to drizzle. About 2 minutes later it was pouring. I could've ran somewhere to take cover but I couldn't leave my jewellery so I just stood there, trying to cover at least some of my pieces with the umbrella that my mom had brought - thank goodness. It soon became clear that this was not a shower since the rain didn't show any signs of stopping. And then, we got thunder. At that point, I was pretty much ready to leave as soon as my parents would drive there and get me.

I stood in the rain for over an hour. At some point, my mom rang and asked if I wanted to leave. I said that now that the rain has stopped, I want to stay and sell at least something after getting everything out on the table and standing in the rain. She said that she'd join me.

By the time my mom arrived with her knitted items, the sun was shining. Luckily the table cloth we had on the table was the kind of material that dries quickly so the table didn't look that bad after a while. I poured the water out of my jewellery displays (thank goodness for plastic!) and wiped the jewellery with kitchen paper. As the clouds moved away, the people arrived and we ended up having a pretty nice and successful evening. My grandmother came to see us which was an added bonus, so to say. Below are a few photos.



As you can see, the table was a little wet at this point.



My new creations, strands for keys. Many kids seemed to like that yellow mouse.



Earrings in the centre



Peacocks!



Bracelets and ankle bracelets

Is it Monday again?

My noble idea of blogging daily or every other day hasn't quite worked so tonight I'm making myself blog. It is not unpleasant or anything but seems to slip my mind when I am online. Do I need to write a note on a post it or something to remember?

My honey suggested yesterday that I should make cords for keys - something kids use when they go to school - so I made 3 of them yesterday: a pink one, a yellow one and a turquoise/blue one. I also made a few other pieces I had planned - a few bracelets to match my anklets, among others - and then tried my best to pack my materials and jewellery for tomorrow. I am going to Kokkola to see my family and go to the summer event at the marketplace on Wednesday. Kokkola has this event on Wednesdays from 5 to 9pm during the summer. It is called iltatori which translates to market place evening. There are a lot of people selling used things they do not need as well as new things. The event attracts people with their vegetables, baked goods, clothes, candy and many other items. It is a nice mixture from kids with their blankets on the ground, selling their own toys to small businesses. When the weather is nice, the market place gets packed and you can sell pretty well so let's hope the sun will be out on Wednesday! 

Here are a few photos of me and my jewellery on that same market place in June.

I will be in Kokkola for over a week. My mom has a laptop so I will be blogging when I get the chance.

A wise woman writes her blog at 4 in the morning

It is late, past anyone's bedtime, I'd say, but I wanted to post here before I go and get ready for bed. This blog of mine is still such a new thing for me that posting here does not come automatically. In an attempt to make blogging a part of my routine, I am trying to post daily or at least once every few days. Let's see how it goes.

Wednesday was a post office day. I sent out a few pieces of jewellery - including an elephant necklace with one of the beautiful elephants I got in Helsinki a while ago - as well as some jewellery materials I sold via a handcraft group. I love how I can find new things in there and also recycle parts I do not need myself. I also made an order - a gold-coloured ankle bracelets - that was ordered earlier this week. I didn't have the address yet so that one will be mailed out on Friday. I am making at least 2 post office trips per week.

I got a message from the lady who runs a foster home for cats in Michigan. Recently, I donated two pieces to her auction she had for raising a little money to cover expenses of Sassy, a young feral cat she took in together with her kittens. Sassy's kittens have found homes already but she is still at the foster home, hopefully, growing accustomed to humans. She will be taking a trip to another state a little later, she is going to be living in a barn on a farm. Anyways, the lady messaged me just now saying that those two pieces I donated made her foster home $45. That is great news! I am glad I can help like that - even a little. She gave me the addresses of the highest bidders so my pieces will be on their way to Maryland and Indiana on Friday.

Pride (in the name of love)

I just posted about selling my jewellery at an Pride event on last Saturday. Since the post was in Finnish, I thought I would fill you English-speaking people in here, too. So here goes.

There was an event called North Pride here in my home town. It was a 4-day event with the parade itself falling on the Saturday, 21st. The parade marched through the city to Kuusisaari, an island near the city centre of Oulu. I had contacted someone in the local chapter of Seta, the national lgbtqia organisation and made arrangements to sell my jewellery along with their t-shirts.

The day was rainy but we had a tent of sorts so we stayed relatively dry in the rain. It was fun to interact with people and to see which pieces drew their attention. I like being at events like this and to get the chance to see the people buying my pieces. I wish there were more opportunities for that!

There are a few photos from the event in the post below. Hope you like them!

Pridea ja muuta mukavaa

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa suomeksi kun on tuo englanti vallannut tilaa viime kirjoituksissani.

Olin lauantaina Oulussa järjestetyssä North Pride tapahtumassa koruineni. Olin jo viime talvena yhteydessä vanhaan kaveriin Setassa ja tiedustelin mahdollisuutta mennä myymään korujani tapahtumaan. Sovimme sitten, että jos myyn samalla Setan t-paitoja, voin myydä korujani siinä sivussa. Hyvä diili, sanoisin. Pakkasimme siippani kanssa korut ja telineet isoon kassiin ja suuntasimme aamupäivästä Kuusisaareen, johon Pride-kulkue oli saapumassa puistojuhlaa varten. Olosuhteet eivät olleet otollisimmasta päästä kun tihkusade muuttui pian kaatosateeksi. Hirvitti marssivien puolesta. Meillä ei kuitenkaan ollut hätää, koska olimme saaneet Kuusisaaren paviljongilta käyttöömme ison valkoisen katoksen. Sen alla pysyimme suht kuivana.

Tykkään myydä korujani internetin kautta ja postitus sujuu nykyään rutiinilla, mutta asiakkaiden näkeminen ja heidän kanssaan juttelu ihan livenä on kyllä mukavaa. On kiva nähdä mitkä korut kiinnittävät kenenkin huomion ja vastata koruja ihastelevien kysymyksiin. Kauppakin kävi sateesta huolimatta hyvin. Olin todella tyytyväinen!

Alkuviikko on sitten mennyt koruja värkkäillessä. Sain taas uusia osia Käsityötarvikekirppiksen kautta ja niitähän piti sitten heti päästä kokeilemaan. Olen myös ottanut tilauksia vastaan ja tehnyt muutamia ohjenootteja tuonne Facebook-sivun puolelle.

Monday business

I have quite an inventory of jewellery materials. I buy them online at certain webshops, purchase them at physical shops when I have the chance and get them from a FB group dedicated to handcraft materials. Some things are limited meaning I have only a few of them but there are some materials like angels, cats, owls, wings, hearts, vampire teeth, skulls and such that I always have and purchase more regularly. Today I went through my "rock" findings. There were a lot of them so I ended up making a few bracelets and anklets with those, some darker chains and black beads. They are pretty cool, if I may say so myself.

Later, I went through and packed some orders, tomorrow is a post office day.

Here's my workspace as it looked last night.  I decided to keep my lovely tiger puzzle near so I can admire it while I work.